Viimeinen voileipä

Keväällä 2009 päätin päästä lopullisesti eroon vatsakivuistani. Siihen aikaan vähähiilihydraattinen ruokavalio nautti suosiostaan dieettien kuninkaana ja minäkin päätin kokeilla.

Vuosia aiemmin, kun olin vielä pikkutyttö, yhdeksän vuotta vanhempi veljeni teki minulle ruisleipiä, joiden päällä oli tuhti siivu Mustaa Pekkaa. Kukaan muu ei osannut tehdä voileipiä yhtä hyvin – veljeni nimittäin leikkasi jälkiuunileivän kymmeneen siivuun. Ne olivat niin ohuita, että niistä näki läpi. Oikeastaan söin siis juustoa leivällä, enkä toisin päin. Pinosin niitä tusinan päällekkäin ja hautauduin Neiti Etsivien pariin.

Ruisleivän jättäminen pois ruokavaliostani kirpaisi ehkä viljatuotteista eniten. Toki olin ollut pastan, pizzan ja jumalaisten hampurilaisten ystävä, mutta etenkin nämä leipähetket olivat herkullisia myös sielulle. Nautiskelin leipiä ja siemailin teetä lusikalla, johon lisäsin jokaisella annoksella hieman hunajaa.

Leipähetkiin liittyi kuitenkin myös varjopuoli: kun tulin teini-ikään, en osannut lopettaa napostelua vaan saatoin helposti ahmaista koko leivän kerralla.

Yksi syy ruokavaliomuutokseeni olikin näistä syöpöttelykohtauksista irti pääseminen. En aina öisin pystynyt nukkumaan, koska pakastimessa oli puolen kilon pussi pelmenejä tai kattilassa jäljelle jäänyt annos perunamuusia, jolla olisi ruokkinut kolme ihmistä. En voinut vastustaa hiilihydraatteja tai kuten myöhemmin opin, niistä saamaani sokeripiikkiä, vaan saatoin nousta sängystä valmistamaan yöpalaa, vaikkei minulla ollut lainkaan nälkä. Opin ostamaan jääkaappiini ruokaa vain päivän tarpeiksi, koska sen pidempään ostokset eivät kestäneet niiden suuruudesta viis.

Nykyään jääkaapistamme löytyy niinkin vanhoja ruokia, että ne ovat päässeet homehtumaan. Väännämme asiasta poikaystäväni kanssa kättä tuon tuosta. Toki ruuan pois heittäminen ei kuulu minunkaan arvoihini. Mutta toisinaan olen vain hyvin onnellinen siitä, että osaan suhtautua ruokaan niin normaalisti, että se ehtii aloittaa jääkaapissa jo mätänemisprosessin.

Osa vähähiilihydraattisen ruokavalion opeista on vuosien aikana säilynyt, mutta rinnalle on tullut yhä enemmän vaihtoehtoja. Luomu- ja lähiruuasta, raaka ja -superruuasta, siemenistä sekä marjoista on tullut tärkeitä. Tämän blogin reseptit olen löytänyt tai kehitellyt vuosien varrella. Jatkukoon tarina leivästä tai pikemminkin sen korvaajasta seuraavassa postauksessa.