Ensimmäinen maidoton päivä

Kiitos kaikille teille, jotka tsemppasitte maidotonta päätöstäni viikonloppuna. Ensimmäinen päivä on sujunut ruusuisemmin kuin olin kuvitellut. Aamu alkoi mustalla kahvilla yllättävän maukkaissa merkeissä. Munakas ei tosin maistunut ihan yhtä hyvältä ilman kermaa, mutta menetteli.

Töissä koin ensimmäisen kolahduksen, kun luin tarkasti kaikkien lounasvaihtoehtojen raaka-aineselosteen. Maitoa oli tungettu joka paikkaan ja jos ei maitoa, niin vehnää. Söin salaattia ja juureksia eli proteiininsaanti jäi kyllä naurettavan pieneksi, mutta vatsa ei tullut kipeäksi, kuten laitosruuasta yleensä. Ihan mieletöntä ottaen huomioon, että olen kärsinyt kyseisistä vatsakivuista kouluajoista lähtien. Enpä ollut aiemmin osannut syyttää maitoa. Kai siksi, että olen sitä kahvissa aina juonut. (Siis oikeasti aina. Ekaluokkalaisena join oikeastaan maitoa kahvilla. Isoveljeni haki minut koulusta, jonka jälkeen selasimme venelehtiä pikkuruiset kahvikupit kädessä.)

Energiat olivat kyllä aika nollissa jo kahden maissa ja bussimatkalle ostin palan lohta ja rasiallisen kirsikkatomaatteja.

Päivän suurimman ongelman kohtasin kuitenkin kuntosalitreenin jälkeen. Normaalisti olen juonut treenin päätteeksi proteiinijuoman (mahdollisimman puhtaan sellaisen), mutta sehän on tehty herasta! Miten maidoton ruokavalio voi muka olla, jos juo maitoproteiinijuomaa? No ei kovin.

Koska kotona ei ollut mitään syötävää (paitsi yksi viikonlopulta jäänyt rahka), päätin niellä tappioni ja tuon vaalean litkun. Vatsakin alkoi heti temppuilla, mutta luultavasti vain kuvittelin pulputuksen.

Kai sitä pitäisi vain syödä niin paljon lihaa, että saisi proteiinit ruuasta, mutta sekään ei kuulosta parhaalta mahdolliselta vaihtoehdolta.

Huomenna yritän uudestaan paremmalla menestyksellä. Moni on kehunut Sunwarrior-proteiinilisiä, mutta jotenkin ihmettelen, että kuinka paleo ruokavalio voi silloinkaan olla, jos syö riisiproteiinia?

Ps. Kuvissa ruusuista elämää viettää serkkuni Lisa, joka suostuu aika ajoin mallikseni. Kiitos siitä.