Hupsun hauska elämä ja pannari

Whimsical: playfully quaint or fanciful especially in an appealing or amusing way /// hassu, hilpeä, huvittava

Muutama viikko sitten huomasin kulkevani jatkuvasti mustissa vaatteissa. Oli yksi kesän ensimmäisistä hellepäivistä ja tapasin opiskelukavereitani. Sekä niitä, jotka ovat jo valmistuneet että meitä, jotka olemme vasta aloittaneet IIN:ssa. Kaikkia yhdisti se, että he näyttivät valoisilta ja iloisilta. Ruskettuneet sääret vilkkuivat hameiden ja sortsien helmojen alta ja ranteita koristivat useat rannerenkaat sekä pienet värikkäät nauhat. He toivat Helsinkiin ripauksen rentoa rantaelämää. (Linkin takaa löytyy uusin blogi-ihastukseni.)

Päätin sillä sekunnilla alkaa pukeutua iloisemmin ja ostin muun muassa nämä blogissakin vilahtaneet housut. Ne toivat mieleeni sanan whimsical ja saivat minut hymyilemään. Seuraavaksi ostin turkoosi-lilat dip dye -farkkusortsit ja leikkasin kirppikseltä löytämäni kukkamekon liian lyhyeksi.

Viikkoa myöhemmin luin koulukirjastani kappaleen siitä, kuinka pukeutumiseen kannattaa kiinnittää huomiota. Sekin on osa hyvinvointia ja pukeutumisellamme voimme vaikuttaa myös viestiin, jonka välitämme muille. Ensin mietin, että just joo, taas käsketään pukeutua jakkupukuun, jotta ihmiset ottavat sinut tosissaan. Mutta sitten luin eteenpäin ja ymmärsin, että vaatteet ja viesti voi olla jokin muukin. Kuten etten minä halua olla muiden silmissä musta ja hapan vaan hilpeä, iloinen ja onnellinen kuviollisine housuineni.

Myös aamuni tuntui tänään astetta hauskemmalta, koska söin pannaria. Tämä vasta onkin makoisaa elämää, vaikkei pannarissa ollut edes sokeria saati viljoja. Koska en edelleenkään ole banaanilettujen paistamisen suurin ystävä, kehkeytyi ohje päässäni sen helppouden vuoksi. Se muistuttaa aiemmin postaamaani reseptiä taikinaltaan, mutta tekotapa on huomattavasti helpompi.

Laita blenderiin nelkä kananmunaa, neljä banaania, viisi ruokalusikallista psylliumkuitua, kolme ruokalusikallista kookosjauhoa, kaksi ruokalusikallista mantelijauhoa, kaksi mitallista vaniljan makuista riisiproteiinia sekä teelusikallinen suolaa. Blendaa tasaiseksi ja kaada seos pellille. Paista 225 asteisessa uunissa noin kymmenen minuuttia tai kunnes pinta on kullankeltainen. Tarjoile marjojen kanssa.

Jotta ei menisi liian hilpeäksi, aamupalaani kuului myös tuttu harmaa näky. Lasillinen savea. Ja tapahtuipa tänään pari vähemmän hilpeää asiaa, jotka kyllä kaikessa karuudessaan olivat aika hilpeitä. Siinä se nähdään. Hopeareunus ja sitä rataa.