Viileä gazpacho, viehättävä Kombo ja kuudenkympin eutanasia

Kun tein tämän viileän gazpachon, oli vielä helteistä. Viime viikonloppuna tuntui siltä, että kuumuuden vuoksi piti hieman keventää. En syönyt koko viikonloppuna punaista lihaa tai kanaa, ainoastaan kasviksia ja kalaa.

Poikaystäväni ei haluaisi syödä kotona punaista lihaa. Minäkin pystyn olemaan ilman sitä pitkiäkin aikoja, mutta sitten välillä iskee ihan hirveä lihanhimo. Yritän syödä mielitekojen mukaan, koska uskon, että kroppa kertoo, mitä milloinkin tarvitsee. Tietysti tähänkin pätee tietyt poikkeukset. Harvoin sitä oikeasti tarvitsee pussillista karkkia.

Katsoin pari päivää sitten luennon, jossa käsiteltiin muun muassa sokerihimoa. Apu saattaa löytyä makeista juureksista. Itse en ole sokerihiiri, mutta jos sinä olet, suosittelen kokeilemaan tätä: syö bataattia ja porkkanoita päivän ensimmäisillä aterioilla. Se täyttää sokerivarastojasi, jolloin illalla himojen ei pitäisi iskeä yhtä kovina kuin yleensä.

No mutta palataanpa takaisin kylmään keittoon. Se viilensi ihanasti, mutta joku takapotku siitä jäi uupumaan. Samaa sanoi sydänkäpy.

Idea gazpachoon lähti naapuristamme. Lähikadulle muutti kesän alussa viehättävä pikkuravintola nimeltä Kombo. Omistajapariskunnalla on laiskan pulskea ranskan bulldog, joka paistatteli päivää auringossa. Mies on kotoisin espanjasta (tai ainakin näin käsitin) ja nainen on suomalainen. He kattoivat meille ainoana pöydän kadulle aurinkoon ja talo tarjosi alkupalana espressokupillisen verran gazpachoa. Tähän makuelämykseen vertasimme omaa tekelettäni. Mutta oli Kombon puitteetkin suloisemmat. Minimatka etelään.

On keitto silti ehdottomasti kotonakin kokeilemisen arvoinen!

Kalttaa 8 tomaattia eli kasta ne minuutiksi kiehuvaan veteen. Kuoret irtoavat sen jälkeen leikiten. Pilko tomaatit. Pilko kurkku. Paista paprikan puolikkaita kuori ylöspäin 250 asteisessa uunissa grillivastusten alla, kunnes pinta on kupruileva ja mustunut. Laita paprikat hetkeksi muovipussiin ja irrota sen jälkeen niistä kuoret. Laita kaikki ainekset blenderiin ja lisää joukkoon valkosipulin kynsi, puolikkaan sitruunan mehu, loraus oliiviöljyä, puolikas chili ja loraus valkoviinietikkaa. Lisäksi heitä mukaan kourallinen basilikaa ja rouhi joukkoon suolaa. Sekoita tasaiseksi keitoksi ja anna  tekeytyä jääkaapissa kolmisen tuntia.

Lopuksi pieni tarina, joka sopii hyvin tähän viilenneeseen keliin. Kerroin viimeksi, että päivälläni oli karu loppu, joka kaikessa karuudessaan oli aika hullunkurinen. No kävipä niin, että äitini astui veljentyttöjeni marsun päälle. Jos totta puhutaan, olen pelännyt marsujen puolesta jo pitkään, mutta luulin niiden menehtyvän stressiin. Sen verran haipakkaa on marsun elämä lapsiperheessä.

Valtteri joutui sairaalaan. Toinen marsu, Persikka, jäi kotiin. Lapset odottivat täpinöissään eläinsairaalan aulassa, nenä kiinni toimenpidehuoneeseen johtavan käytävän lasiovessa. Heidän äitinsä oli Valtterin tukena, ja tytöt kurkkivat kuumeisesti nähdäkseen vilauksen toiminnasta.

”Jos näkyy tulva, niin äiti siellä itkee.”

Kun heidän äitinsä lopulta palasi lasten luokse, oli Valtteri poissa. Hän kertoi, että silitti marsua koko toimenpiteen ajan. Ensin annettiin nukutuspiikki ja lopulta sydän pysäytettiin toisella ruiskeella.

”Miksi se piti niin kovasti…kuolettaa?” kysyi nuorempi.

Lopuksi minun äitini maksoi laskun. Kuitissa luki 60 euroa: eutanasia.

Sellaista se on se elämä: hiuskarvan... tai turkin varassa.