Psyllium, tuttavallisesti pyllyjumi

Taas on se aika vuodesta, kun ilta alkaa hämärtyä liian aikaisin. Kuvien ottaminen töiden jälkeen on huomattavasti haastavampaa, kun luonnonvalo hiipuu. Kun ei ole kuvia, ei synny tekstiä. Jostain syystä jalustan kaivaminen esiin tuntuu aina yhtä vaivalloiselta, vaikkei kuvaamiseen lopulta sen kauempaa mene. Käsilihaksetkin saavat extratreeniä, kun kannattelee läppäriä valaisimena. En kyllä kaivanut jalustaa esiin nytkään, vaan onneksi kotoa löytyy eräs vähemmän laiska tyyppi.

Minun on pitkään pitänyt aloittaa postausten sarja, jossa esittelen ostamisen arvoisia raaka-aineita. Moni tuttuni on nimittäin kommentoinut, että reseptini vilisevät kummallisia asioita, joista olisi kiva tietää vähän enemmän ennen kuin hankkii kaapit täyteen superfoodeja. Kaverini kertoi, että hänellä on useita kertakäyttöisiksi jääneitä raaka-aineita kaapissaan, koska ei osaa valmistaa niistä enää mitään muuta. Asia on korjattava!

Aloitetaan siis psyllium-kuidusta. Kuitu tehdään psyllium-kasvin siementen kuorista jauhamalla. Kun jauhetta sekoittaa nesteeseen kuten veteen tai mehuun, se muuttuu hieman karheaksi hyytelöksi. Psyllium-kuitu onkin loistava tuote tasapainottamaan vatsan toimintaa suuntaan ja toiseen. Psylliumin nimikin vääntyi meillä pyllyjumiksi sen kiinteyttävän ominaisuuden vuoksi. Tavallaan nimi on harhaanjohtava, koska tuote auttaa kyllä myös jumin poistoon, sillä kuitu auttaa suolta toimimaan säännöllisesti. Suosittelen siis, että jos vatsasi oikuttelee, kokeile psylliumia ennen kuin turvaudut lääkkeisiin. Kuitu myös puhdistaa suolistoa, joten se on hyvä lisä kuuriluontoisesti, vaikket kokisi käytölle erityistä muuta tarvetta.

Vatsaa hellivien ominaisuuksiensa lisäksi psyllium on myös erinomainen raaka-aine taikinoiden teossa. Se antaa ruualle sitkoa ja kuohkeutta ja auttaa siten gluteenittomassa leivonnassa. Itse käytän psylliumia esimerkiksi raakakakuissa, siemenleivissä ja lihapullissa. Se ei maistu miltään, joten sitä voi huoletta ripotella sekä suolaisiin että makeisiin ruokiin. Hyvä muistisääntö onkin, että psylliumia voi lisätä ruokaan aina, kun siitä tarvitsee imeä kosteutta ja haluat koostumuksesta kiinteämpää.

Yksi ensimmäisistä resepteistä, jossa käytin tuotetta, on tämä jumalainen leipä. Suosittelen kokeilemaan, jos resepti ei ole sinulle vielä tuttu.

Superfoodeja on kyllä kertynyt omatkin kaapit täyteen. Olen nyt yrittänyt oppia käyttämään vanhan loppuun ennen kuin ostan uutta. Haaveilen siitä, että voisin ostaa Granitista parikymmentä lasipurkkia ja säilöä tuotteet kauniisti esille. Nyt ne ovat nimittäin sekä lattioilla lojuvissa nyssäköissä että täyteen ahdetuissa vetolaatikoissa. Mikrolle tarkoitettu avohyllykin pursuaa purkkeja, ja vaikken ole mikään mestarisiivooja, kaipaan minäkin jo järjestystä. (Mikroa en muuten omista, eikä meillä ollut sitä kotikotonakaan.)

Toivottavasti saan tämän projektin loppuun jo ennen kuin kevätaurinko alkaa taas helpottaa valokuvaamista. Siihen saakka yritän keskittää kuvaamisen taas viikonlopuille ja ripotella postauksia pitkin viikkoa.

Se hyvä puoli pimeydessä on, että Riikalta saamani ihanat kynttilänjalat pääsevät tehokäyttöön.

Ps. Kerro, mikä superfood sinulla on jäänyt lojumaan kaapin perälle, niin keksitään sille uutta käyttöä!