Kaupungin paras chai latte

Käyskentelin äsken keittiössä ja tästä chai-sekoituksesta lähtevä huumaava tuoksu sai minut hykertelemään ja samalla melkein kyynelehtimään. Olen niin pirun onnellinen siitä, mitä teen. Reseptien kehittely, valokuvaaminen ja kirjoittaminen saavat minut äärettömän onnelliseksi. Ihanaa, että juuri sinä olet siellä ruudun toisella puolella jakamassa tämän, koska onhan se nyt paljon hauskempaa kuin tyhjyydelle kirjoittaminen.

Olen kehunut Helsingissä Katajanokan kanavarannassa sijaitsevan Johan & Nyström -kahvilan chai lattea kaupungin parhaaksi sekä täällä blogissa että instagramin puolella. Mutta täytyy sanoa, että se on kohdannut vastustajan. Täällä nimittäin valmistui juuri niin taivaallinen chai latte, että aion ristiä sen kaupungin parhaaksi. Se tehdään mausteista ja mustasta teestä, ei mistään siirappiseoksesta (ei kyllä tehdä kakkossijaa pitävän J&N:kään versiota). Maidoksi voit valita mieleisesi, itse käytin luomusoijamaitoa. Yritän pitää soijan käytön kohtuudessa, mutta mielestäni sen maku sopii tähän juomaan parhaiten. Kokeile kuitenkin ihmeessä esimerkiksi mantelimaitoa tai riisimaitoa.

Mittaa kattilaan 5dl vettä, 1 tl kuivattua ja jauhettua inkivääriä, 1/4 tl cayannepippuria, 5 kokonaista mustapippuria, 5 kokonaista vihreää kardemummaa (murskaa ne kevyesti, jotta sisällä olevat siemenet pääsevät maustamaan teen kunnolla), yksi kuivattu tähtianis, yksi kanelitanko ja 3 rkl mustaa irtoteetä. Kiehauta ja anna hautua kymmenisen minuuttia. Kaada tee siivilän läpi mukiin. Jätä tilaa (soija)maidolle. Teetä ja maitoa käytetään yhtä paljon. Lisää teen joukkoon teelusikallinen hunajaa. Kuumenna kattilassa soijamaito ja kaada se teen päälle.

Tämä on muuten aika ihana joululahjaidea. Voit annostella teen pieniin paperipusseihin, josta ainekset on helppo kaataa kattilaan. Lahjan saajan ei tarvitse mittailla mitään, vaan hän voi nauttia täysin siemauksin vapaa-ajastaan villasukat jalassa.

Kerroin eilen pöllöstä, jonka näin. Olimme kävelyllä viime sunnuntaina ja yhtäkkiä näimme puistossa joukon luontokuvaajia J Ä T T I M Ä I S I N E kameroineen. Objektiivit olivat niin isoja, että niiden pelkkä näkeminen saattaa aiheuttaa jännetupintulehduksen. Ihmettelimme hetken, mitä puistossa tapahtuu. Lopulta huomasimme pienen pöllön puun oksalla. Miten nuo kaikki harrastajat tiesivät ja ehtivät tulla paikalle? Uskomatonta. En tiedä kauanko he olivat siinä nököttäneet, mutta parin minuutin kuluttua pöllö liihotti tiehensä. Mietimme ärsyttiköhän harrastajia, että me päädyimme paikalle vapaamatkustajina. Tuskin.