Hyvä paha suola

Luin eilen kaksi kiinnostavaa artikkelia. Toisessa käsiteltiin ikuisuuskysymystä: kumpi ruokavalio on parempi, vähähiilihydraattinen vai vähärasvainen. Tuore tutkimus osoittaa, että hiilarien karsiminen tiputtaa painoa enemmän ja sydän- ja verisuonitautienkin riskit pienenevät. Huomioni kiinnittyi kuitenkin enemmän jutun lopussa mainittuun suolan käyttöön. Suolan pelko voi johtaa siihen, että sitä käytetään jopa liian vähän. Runsaasti suolaa käyttävillä riski saada "major cardiovascular event" oli toki suuri, mutta riski oli jopa suurempi niillä, jotka söivät suolaa liian vähän.

Kappas, muutamaa tuntia myöhemmin Helsingin Sanomien juttu suolan käytöstä putkahti esiin: "Trendikkäät ruokavaliot lisäävät suolansyöntiä." Jutussa kerrotaan, että suomalaisten syömä suola piilee useimmiten elintarvikkeissa, kuten kaupan perusleivässä: 100 grammassa jälkiuunileipää on 1,6 grammaa suolaa. Noin kolmannes koko päivän suosituksesta.

En nyt tiedä kuinka trendikästä se sitten on...

Myös lisääntynyt lihan ja lihavalmisteiden käyttö on lisännyt suomalaisten suolankäyttöä. Itse en kannata äärimmäisyyksiä aiemmin mainitussa hiilarittomuudessakaan. Joku ehkä muistaa, kuinka testasin keväällä jauheliha-aamupalaa. Not my best moment.

Minusta kummallisin toteamus jutussa on kuitenkin tämä:

"Myös "muotisuolojen" käyttö näkyy ruokatottumuksissa. Tällaisia ovat luonnonsuolat eli esimerkiksi merisuola ja kristallisuola.

Schwab huomauttaa, että terveyden kannalta ainoa suositeltava suola on jodioitu ruokasuola. Erikoissuolasta saa vain suolan huonot asiat, kun taas elimistölle tärkeä jodi jää saamatta."

Hs.fi:n Facebookissa asiaan tartuttiin heti kommenttiboksissa, ja olen samoilla linjoilla. Minä valitsen mineraalirikkaan, käsittelemättömän suolan ennemmin kuin puhdistetun mutta jodioidun suolan. Jodia saa esimerkiksi Kelp-levästä, jota voi sekoittaa esimerkiksi himalajansuolaan. Tai sitten niistä "trendikkäistä" elintarvikkeista, joita jutussa parjattiin.

Mitä suolaa sinä käytät?