Tatuoinnin poisto, auts auts auts

tatska.jpg

Kuvan tatuointi ei liity tapaukseen. Se on serkkuni Lisan, eikä hän ole siitä luopumassa. Miksi olisikaan, koska hänen tatuointinsa on kaunis. Minullakin on useampi tatuointi. Eniten pidän tekstistä ranteessani. Se on pieni ja korumainen. Reilu kolme vuotta sitten otin kylkeeni aika ison pöllön. Eräällä tutullani on kädessään hyvin pieni ääriviivapöllö, joka on mielestäni söpö. Tavoittelin jotain samankaltaista, hyvin korumaista ja sirolinjaista lintua tällä keveydellä ja tarkkuudella. Noh, lopputulos ei ollut ihan sitä mitä toivoin, vaikka mielestäni olin valinnut tatuoijan tarkkaan.

Aluksi pidin pöllöstä, vaikka se oli todella paljon isompi kuin olin alunperin suunnitellut: 12x9 cm. Tässä vaiheessa on varmaan hyvä sanoa, että kyllä minä tietenkin annoin luvan isompaan tatuointiin. Perusteluksi kerrottiin, että isoon kuvaan saa kauniimmat yksityiskohdat. En tiedä olenko enää ihan samaa mieltä. Aika nopeasti kuitenkin tiesin, etten siitä erityisemmin pidä. Kylki ei ole myöskään kovin armelias ruumiinosa. Kilojen heilahtelut näkyvät sekä minussa että pöllössä. Tai ainakin minusta tuntuu siltä, että pöllö oikein kerää katseita siihen kohtaan kehossani, jota vähiten haluaisin uimarannalla syynättävän. (Hah, eilisen kolumnin ja edellisen lauseen perusteella vaikutan vähän neuroottiselta.)

Niinpä kävin tänään vihdoin ja viimein kokeilutoimenpiteessä, joka sattui suorastaan saatanallisesti. Naureskelin, että jollain on Eiran sairaalassa ollut huumorintajua sijoittaessaan tuon kidutuslaitteen huoneeseen numero 666. Onneksi itse kiduttaja oli oikein mukava Malin. Moni ystäväni oli suositellut häntä minulle. Muun muassa Aino-Sofia poistaa tatuointiaan hänellä. Sovimmekin Aino-Sofian kanssa, että kulautamme skumpat heti, kun projektimme ovat ohi.

Hetki siihen kuitenkin menee, sillä tatuoinnin poisto kestää kaikkiaan noin vuoden. Siitä tulee ihan perhanan kallis projekti. Yhden käynnin hinta on 350 euroa (sama hinta, jonka maksoin pöllöstäni), kun samalla kertaa tekee kaksi perättäistä toimenpidettä. Yhteensä käyntejä tulee vuoden aikana ilmeisesti 4-8, jos oikein ymmärsin. On hyvin vaikea päätellä etukäteen, miten hyvin tai huonosti tatuointi lähtee hälvenemään. Oma kuvani on paikoitellen hieman koholla, mutta kuulemma iho välillä jopa tasoittuu laseroinnista. Sormet ristiin. Pois se kuulemma lähtee joka tapauksessa, huh. Toimenpiteiden välillä pidetään kahdeksan viikon tauko ja kesällä niitä ei tehdä minulle ollenkaan, jotta ei tarvitse murehtia auringonsäteistä tai siis niiltä suojautumisesta. Tietysti kannattaa suojata itsensä poisti tatuointia tai ei, mutta nyt iho tarvitsee kyllä erityistä varjelua.

Kipu oli sen verran järkyttävää, että pari kertaa jo mietin pitäisikö perääntyä. Olin tietoinen, ettei homma ole lastenleikkiä, mutta ihan tällaista kokemusta en odottanut. Teimme testihoidon tarkoituksella ilman puudutusta ja voin sanoa, että vinguin, vääntelehdin ja kiroilin jo 1x3 cm alueen vuoksi. Vaikka käsittely kesti vain kymmenen sekuntia, minua alkoi heikottaa, pyörryttää ja oksettaa ja jouduin makoilemaan huoneessa hetken ennen kuin uskalsin jatkaa matkaa kotiin.

Homma on siis huomattavasti kivuliaampaa kuin tatuoinnin teko. HUOMATTAVASTI. Kylki on tietenkin myös astetta veemäisempi paikka, mutten usko poiston käyvän leikiten muualtakaan. Seuraavalla kerralla iho on tarkoitus puuduttaa kolme tuntia ennen toimenpidettä, muttei se kyllä kaikkea kipua vie millään. Käsittely tuntui vähän siltä, kuin joku antaisi yhtä aikaa sähköiskuja ja räpsyttelisi kuminauhaa täysillä ihoa vasten.

Heti poiston jälkeen tatuointi muuttui valkoiseksi ja oli koholla. Ilmassa leijui palaneen ihon käry. Vähän kuin solariumissa, mutta kymmenkertaisena. Aijai. Olin ajatellut kuvata tatuoinnin, mutta kotona iho olikin enää punainen. Niin ja hyvin kutiseva.

Tatuointi tulee näyttämään seuraavan vuoden ajan varmaan aika karsealta, mutta ehkä se on kestettävä. Joillain ihoon tulee vesikelloja, toiset pääsevät vähemmällä. Ajattelin dokumentoida projektin tänne, vaikka kuvat eivät kyllä noudata yhtään blogin linjaa. Kestättekö?

Jos joku teistä on poistanut tatuoinnin, tsempit saa jättää kommenttikenttään. Ehkä niiden ajattelu auttaa seuraavan kerran tuolissa sätkiessä.

To be continued, kuten sanotaan.