Sriracha aioli

sriracha
sriracha

Luin joitain kuukausia sitten Eeva Kolun instagramista tekstiviestikeskustelun. Siinä hän puhui ystävänsä kanssa sriracha-chilikastikkeesta. Ystävä oli huomannut kauhukseen, että kastikkeessa on sokeria, mihin Eeva vastasi, että sokeri on vitun ihanaa. "No et sä sitä paljoo laita kummiskaan! Live a little!"

Niinpä. Minäkin olin joskus se tyyppi, joka syynäsi kaupan valmiskastikkeet. Olen jättänyt aika monta juttua ostamatta, jos se on sisältänyt sokeria. Sen sijaan olen hyväksynyt hunajat ja kookossokerit, vaikken ole lainkaan varma, onko sillä lopulta ihan hirveän suurta merkitystä kumpaa kulutan. Etenkin, kun syön aika tosi vähän makeaa noin ylipäätään.

Muutenkin superfoodit ja muut ovat alkaneet vähän kyllästyttää. Ehkä siksi blogissakin on ollut hiljaisempaa. Välillä on kiva syödä jotain ihan tavallista ja jättää kamera kaappiin.

Laitan srirachaa ihan joka paikkaan. Leivän väliin aamulla, munakkaan päälle illalla. Nyt keksin sekoittaa sitä kaapista löytyneen aiolin sekaan ja onpa muuten törkeän hyvä soosi.

Lorotin sitä yksi krapulapäivä pizzan päälle, jossa oli buffalamozzarellaa, jokirapuja ja parmankinkkua. Toimi. Seuraavana päivänä tein samoista aineksista salaatin. Toimi. Ja käytinpä aineksia vielä papupastankin täytteenä. Resepti kuuluu kaikessa yksinkertaisuudessaan jotenkin näin:

Sekoita keskenään pari ruokalusikallista aiolia ja srirachaa. Maista, mikä tulisuusaste sopii sinulle. Itse teen noin 50-50 seoksen.

Srirachaa myydään esimerkiksi pullossa, jota koristaa kukko. Olet varmaan nähnyt sellaisen lähiravintolassa tai -kaupassa. Älä vain jätä ostamatta. Ainakaan minkään sokerikammon takia.