DIY: Stokke-syöttötuoliprojekti

stokke-5.jpg
stokke-9.jpg
stokke-3.jpg

Sanotaan se heti suoraan: vanhan syöttötuolin maalaaminen ei välttämättä tule hirveästi halvemmaksi kuin uuden ostaminen. Etenkin, jos lasket käyttämäsi työtunnit mukaan. Kun olet ravannut maalikaupoissa kuusi kertaa hakemassa puuttuvia tarvikkeita, saatat miettiä, mikset vain marssinut suoraan lastentarvikeliikkeeseen.

Minä kuitenkin rakastan projekteja ja sitä onnistumisen tunnetta, jonka parhaimmassa tapauksessa saa kokea. On kuitenkin syytä tiedostaa, että matkan varrella tekee ehkä mieli kiroilla ja raivota, eikä lopputulos välttämättä miellytä.

Mutta ehkä ullakoltasi löytyy 30 vuotta vanha oman lapsuutesi syöttötuoli tai olet tehnyt huikean kirppislöydön. Ehkä ajattelet, että maailma on jo tarpeeksi täynnä tavaraa, eikä ole mitään järkeä ostaa uutta syöttötuolia, kun vanhankin voi kunnostaa. Eli maalikaupoille ja hihat heilumaan!

Me saimme Stokken klassikkotuolin veljeltäni. Tripp Trapp oli liki vuosikymmenen käytön jälkeenkin loistokunnossa. Punainen väri oli mielestäni kaunis, mutta kirkui vähän liikaa huomiota keittiössämme, jossa on jo muutenkin paljon erilaisia pintoja: vanha tiikkisenkki, musta funkkissivupöytä, pinnatuoleja ja vanhoja kuluneita Domuksia. Siispä päätin, että Tripp Trapp saisi maalia pintaan.

 

Ennen kuin lähdet ostamaan maalia, haluan kirjata ylös mahdolliset vaaranpaikat:

x Syöttötuoli on ehdottomasti purettava osiin ennen maalausta.

x Kaikki kolot ja reiät on hyvä täyttää maalauksen ajaksi sinitarralla.

x Älä hosu, anna maalin kuivua kunnolla ennen kääntämistä.

x Maalikerrosten on oltava ohuita, jotta osat solahtavat kohdilleen, tuolia on tarkoitus säätää vuosien varrella lapsen kasvaessa.

x Onko sinun mahdollista maalata spraylla, jolla ohut ja kaunis jälki on helpoin toteuttaa?

x Jos käytät sprayta, poista sinitarrat ennen viimeistä kerrosta ja anna ohuen maalisumun sävyttää myös aukot ja reiät.

x Älä missään nimessä, vaikka kuinka tekisi mieli, kasaa tuolia liian aikaisin (syyn näet jäljempänä).

x Jos joudut maalaamaan viileässä, kuivata maali kuitenkin huoneenlämmössä, jotta se kovettuu kunnolla.

x Ennen maalausta irrota myös jalkojen alta vanhat muovipalat. Jos ne ovat kuluneet, uudet maksavat 8 euroa. Tässä tuolissa ei ollut pidennyspaloja, jotka varmistavat, ettei tuoli keikkaa lapsen alta, joten uusiin vaihtaminen viimeisteli tuolin tähän päivään. (Näet mustan palan jalan takaosassa, kun katsot ensimmäistä kuvaa tarkkaan.)

stokke-11.jpg

 

Minä ostin ensin monen bloggaajan suosittelemana Annie Sloanin kalkkimaalia. Ihanat sävyt, nopea kuivumisaika, hajuton koostumus ja myrkyttömyys houkuttelivat. Onnekseni testasin maalia ensin pinnatuoliin ja pariin jakkaraan. En voi missään nimessä suositella kalkkimaaleja tähän projektiin. Maali pitäisi lantrata hyvin ohueksi, jotta sitä voisi edes harkita. Sitä on vaikea saada työstettyä tarpeeksi tasaiseksi Tripp Trappiin, jossa on tuhat koloa ja kourua. Sinne meni monta kymppiä humps! Onneksi voin käyttää lopun maalin kuvaustaustoihin, joissa eläväinen pinta on vain plussaa. (Sekä pieneen paikkailuun, kuten tulet myöhemmin huomaamaan.)

Siispä päätin spraymaalata tuolin osat ullakollamme. Muutama tuttu varoitteli sprayn myrkyistä, mutta myyjä sanoi, että kunnolla kuivuttuaan maali olisi kyllä turvallinen lapsenkin huonekaluun. Totta se on, että lapset jostain ihmeen syystä haluaisivat syödä lounaan lisäksi syöttötuoliaan. Olenkin nyt systemaattisesti kieltänyt tuolin kaluamisen ihan varmuuden vuoksi.

Maalia kului kolme kannua, mutta kahdella olisi pärjännyt ellen olisi sössinyt: kokosin tuolin liian tahmeana ja osien paikkoja hienosäätäessäni yhteen tarttuneet maalipinnat paljastivat irrotessaan punaisia laikkuja. Tämä tapahtui kahdesti! Vaikka toisella kierroksella osat kuivuivat viikon verran ullakolla, ei se riittänyt. Ne olisi pitänyt tuoda huoneenlämpöön. Viileässä puu tuntui kuivalta, mutta sisällä se muuttui hetkeksi tahmeaksi ennen lopullista kovettumista. Kun sitten korjasin säätöjä vielä kerran, tapahtui lohkeamista uudelleen.

Nyt toisella kerralla päädyin paikkamaalaamaan aiemmin ostamallani kalkkimaalilla, jonka sävy ei ole ihan sama turkoosi, mutta close enough. Spraykannun kaivaminen joka käänteessä esiin ei ole kovinkaan kätevää, mutta joku päivä kyllä vielä maalaan yhden kerroksen oikeaa sävyä koko homman päälle. Tai ehkä sipaisen oikeaa maalia siveltimellä pelkkiin paikkakohtiin. Juuri nyt nuo laikut eivät kuitenkaan haittaa menoa.

Maalikauppiaan mukaan tuolin pinta kaipasi vain kevyen karhennuksen mutta epäilen, että maalinpoisto olisi auttanut tähän pulmaan. Uusi maali olisi varmaan tarttunut raakapuuhun paremmin. Mutta tehty mikä tehty, nyt on enää turha aloittaa alusta.

Maalin päälle kannattaa levittää kestävä lakka, jotta tuoli kestää osien siirtelyä, päivittäistä jatkuvaa pesua ja lusikan kolistelua. Etenkin vanhan mallinen baby set eli turvakaari on kovalla kulutuksella ja saatan lakata sen vielä kertaalleen, jos jaksan. Osien irrotus vaatii vain joka kerta sivusta löytyvien viiden ruuvin löysyttämistä, joten en ihan heti lähde siihen hommaan. Tai no, turvakaari joustaa sen verran, että alkuperäisellä maalipinnalla sen pystyi vetämään irti, mutta uutta maalipintaa se vahingoittaa. Juu, kokeilin sitäkin.

stokke-7.jpg

Mutta maalauksesta päästään vihdoin viimeistelyyn. Tuolin alkuperäinen nahkahihnakin oli punainen ja turkoosiin sävyyn päädyttyäni lähetin sähköpostia Field Dayn Iinalle. Minulla on Field Dayn kamerahihna ja päätin kysyä, josko Iina tekisi myös mittatilaustöitä. Onnekseni hän innostui ja kaivoi esiin kauniin kerman värisen materiaalin.

Tuolin hihnan valmistumisen jälkeen innostuimme nahkaisista istuintyynyistä. Iina pakkasi mukaan viivottimen ja pahvia ja tuli kotiimme tekemään huolelliset mittaukset istuvuuden varmistamiseksi. Ensin epäilin, miten istuintyynyt sietäisivät sormiruokailusta aiheutuvaa sotkua, mutta Iina vakuutti, että nahka kyllä kestää pyyhkimistä ja likaa. Totta, kyllähän oikealla hoidolla saan nahkakenkänikin pysymään kauniina läpi Suomen kurakelien. Kunhan nahan pyyhkii heti bataatti- ja puuroroiskeista ja voitelee sitä tarvittaessa nahkarasvalla, pitäisi siinä näkyä vain kaunis ajan patina. Tyynyjä ei myöskään kannata kuivata patterilla tai sen vieressä, koska nahka on kuin iho: liika kuivattaminen tekee siitä kovan ja koppuraisen. Hidas kuivuminen on sille hellävaraisin. Rasvaa poistavaa Fairya tai vastaavaa ei myöskään kannata käyttää, mutta esimerkiksi Marseillen saippua sopii tahrojen poistoon kuulemma loistavasti, jos pelkkä vedellä pyyhkiminen ei riitä. Marseillen saippuassa on rasvaa, minkä vuoksi se on hellävarainen vaihtoehto.

Istuintyynyssä ja selkänojan pehmusteissa on molemmissa nepparikiinnitys eli ne saa tarpeen tullen helposti irti puhdistamista varten.

Istuintyynyt ovat paitsi mukavat, säästävät ehkä maalipintaa. Voin vain kuvitella, millaisia tuhoja esimerkiksi farkkujen takataskujen metallinepit tekisivät tulevaisuudessa. Nahassa patina on kauniimpaa kuin punaiset pilkahdukset itse tuolin maalipinnassa.

Jos mittatilaustyöt kiinnostavat, Iina Kettuseen voi olla yhteydessä sähköpostitse: iina(at)fieldday.fi 

Tripp Trappin istuintyynyjen kaavat ovat jo valmiina, vink vink, mutta toki voit kysellä apua muihinkin projekteihin. Kiireisellä naisella vain ajanpuute on oikeastaan rajana, kuten Iina tokaisi.

Field Daylla on uusi työtila Kinaporinkadulla Helsingissä, jossa voi piipahtaa tekemässä ostoksia. Kamerahihnojen lisäksi valmisvalikoimasta löytyy muun muassa lompakkoja ja aurinkolasinauhoja.

Fieldday.fi

Kinaporinkatu 1, Helsinki


*Nahkaosat yhteistyössä Field Dayn kanssa