Ensimmäinen äitienpäivä

Ystäväni Pia sanoi tänään näin: "Mä niin tykkään juhlapyhistä, kun ne on aina vähän kohottuneita arjesta, vaikkei etukäteen ajattelisikaan niin."

Ihanasti sanottu.

Oman lapsen saanti muutti mielestäni juhlapyhiä. Yhtäkkiä tuntuu siltä, että on oikeutettua viettää ne oman pienen perheen kesken vailla mitään velvollisuuksia. Toisaalta on entistä ihanampaa juhlistaa myös suvun kesken. Ensimmäinen joulu oman tyttären kanssa tuntui ehkä vähän aiempaa tärkeämmältä.

Ensimmäisen äitienpäivän kunniaksi päätin kirjata muutamia sekalaisia huomioita, joita olen tehnyt reilun puolen vuoden aikana:

1) Maitokakka oli oikeasti tosi hajutonta. Tuoreena äitinä kommentoin useammankin kerran, että kyllähän tämäkin kakka haisee. Siihen kokeneemmat äidit tuhahtelivat, että ootas vaan, kiinteiden aloituksen jälkeen kakka haisee vasta oikeasti kakalle. Mietin, että taasko pakko tuhahdella kokemuksen syvällä rintaäänellä. Mutta juu, oikeassa olitte. Ihan eri tasolla tämä jööti on.

2) Äitinä passinkin jonottaminen sujuu mukavasti rupatellen. Aiemmin olen istunut poliisilaitoksella ja selannut kännykkää, nyt juttelin tuntemattomien kanssaäitien kanssa pari tuntia niitä näitä. Kuvittelin aina, ettei sellainen todellakaan kiinnosta minua, mutta väärässä olin. Vihdoinkin olen päässyt osaksi kaipaamaani small talkia!

3) Sen sijaan uusia äitiystäviä en ole haalinut vain sillä perusteella, että meillä molemmilla sattuu olemaan lapsia. Edelleenkin haluan viettää aikaa ihmisten kanssa, joiden kanssa minulla on hauskaa – ja jotain muutakin yhteistä.

4) En myöskään aivan kympillä innostunut äitijoogasta. Ei se vain ole yhtä rentouttavaa, jos ympärillä itkee kymmenen vauvaa. Sen sijaan tanssi on vauvan kanssa mukavaa. Musiikin alle hautautuu kitinä jos toinenkin. Lämmin suositus Niina Harjun tunneille!

5) "Pahinta vanhemmuudessa on toiset vanhemmat." Kyllä ja ei. Samoihin aikoihin lapsia saaneet ystävät ovat olleet todella rakkaita ja tärkeitä. Kiitos teille. Välillä toisaalta tuntuu, että äitiys on kuin miesten armeija: pakko vähän kehuskella joko kärsimyksellä tai sillä, miten hyvin menee. Kultaista keskitietä ei tunnu olevan. Itse yritän mennä päivä kerrallaan ja murehtia mahdollisimman vähän. Yksi päivä söin Tokoinrannassa hampurilaista ja lapseni söi pussista valmissosetta. Mietin hetken, pitävätkö muut minua einesmutsina, VAIKKA ON MEIDÄN PAKASTIMESSA ITSE TEHTYJÄKIN RUOKIA! Sitten kohautin harteitani ja jatkoin hampurilaisen syömistä.

6) Kotona on tosi kivaa. Välillä rankkaa, mutta pääasiassa erittäin ihanaa. Minulle on tehnyt hyvää hengähtää hetki. En yhtään ihmettele, että naiset tekevät suuriakin urakäännöksiä juuri äitiysloman jälkeen. Liityin raskaana ollessani Mothers in Business -verkostoon, jonka järjestämällä Laura Urrilan luennolla puhuttiin siitä, kuinka mikä tahansa pidempi irtiotto (...vanhempainvapaa, opintovapaa, työttömyys...) tekee hyvää työmotivaatiolle. On aikaa miettiä, mikä inspiroi työrintamalla eniten – ja toisaalta olla miettimättä mitään.

Siispä leppoisan joutilasta päivää kaikille äideille ja äideiksi toivoville. Haluaisinkin toivottaa erityisen iloista päivää lukijalle, joka lähetti jokin aika sitten viestiä kertoen siitä, kuinka kovasti toivoi tulevansa raskaaksi. ♥