Testissä: Dyson Supersonic

Ostin vuosia sitten Dysonin paljon kehutun imurin – ja petyin. Se ei ollut mielestäni lähellekään kehujensa arvoinen. Pölypussittomuus aiheutti minusta vain ylimääräistä sotkua. Tai sitten en vain ole ihminen, joka haluaa tuhlata siivousvälineeseen neljää sataa euroa. 

Siksi olin melko skeptinen, kun kuulin ylistyksiä Dysonin uudesta hiustenkuivaajasta. Ensinnäkin aluevaltaus kuulosti jokseenkin erikoiselta. Hyppy imureista kauneudenhoitoon huvitti minua.

Kampaajat ja kollegat ympärilläni hehkuttivat tätä hiustenkuivaajaa, mutta minä pysyin kovana. Sitten eräs heistä lausui taikasanat: Dyson kuivaa hiukset huomattavasti tavallista fööniä nopeammin.

Minä olen inhonnut hiusten kuivausta jo lapsesta saakka, onhan minulla ollut melkoinen reuhka jo viisivuotiaana. Vihasin sitä tunnetta, kun pitkä ja paksu tukka painui märkänä selkää vasten. Hiusten kuivaaminen on aina kestänyt todella kauan riippumatta niiden pituudesta. Jopa polkkatukkaa kuivaan helposti vartin.

Yleensä hiusteni kuivuminen on vaatinut tällaisen projektin:

Ensin olen antanut hiusten kuivua itsestään puolisen tuntia. Sen jälkeen olen föönannut niitä kymmenen minuuttia. Siinä vaiheessa päänahkani on alkanut hiota kuuman ilman vuoksi, joten olen pitänyt tauon. Sitten olen joko viimeistellyt kuivauksen vartin päästä tai lähtenyt niska kosteana ulos ovesta.

Jos en kuivaa hiuksiani iltasuihkun jälkeen, ne ovat märät vielä aamullakin. Hiukset menevät myös puudelilaineelle, joten tykkään kuivata ne – muotoilu hoituu samalla ja raastaa vähemmän hermoja.

Sain Dyson Supersonic -hiustenkuivaajan* testiin Suomen Sähkötuonnilta. Täytyy heti myöntää, että olen kyllä se ihminen, joka voisi hyvinkin tuhlata 400 euroa hiustenkuivaajaan, jos se vain ylittäisi odotukseni. Mutta tuntui mahdottomalta ajatukselta ostaa fööniä testaamatta sitä ensin. Olen kokeillut monet tehokkaat kapistukset. Ihan ok ne ovat verrattuna vaikkapa tähän ystäväni käsitykseen hiustenkuivaajasta. Mutta vaikka imetyksen myötä hiuksistani on tippunut suihkun lattialle kolmannes, vie kuivaus edelleen rutkasti aikaa.

Päätin laittaa Dysonin todelliseen testiin ja aloittaa kuivauksen heti pesun jälkeen. Painelin kuitenkin enimmät vedet pyyhkeeseen ja kiedoin sen viideksi minuutiksi hiusten ympärille siksi aikaa, kun puin päälleni.

No niin. Ajastin käyntiin.

Ääni on hieman tavallista kuivainta hiljaisempi, mutta aavistuksen vinkuvampi. Saa nähdä rauhoittaako ääni vauvaa. Aiemman hiustenkuivaajan hurina on ollut ajoittain pelastus.

Kuumin puhallus on miellyttävä. Päänahka ei pala! Voiko se siis olla tarpeeksi tehokas?

Kyllä vain. Hiukset alkavat kuivua pikavauhtia. Siis niin nopeasti, että häkellyn. Koko tukka on täysin kuiva yhdessä hujauksessa ja vilkaisen kelloa: 03.31,71. Siis kolme ja puoli minuuttia. Meinaa taju räjähtää.

Viimeistelen vielä kampauksen pyöröharjan avulla. Käytän hiljaisinta mutta kuuminta puhallusta ja lukitsen sisääntaivutukset lopuksi kylmällä ilmalla suortuva kerrallaan. Kun olen valmis, koko hommaan märästä muotoilluksi on kulunut 06.39,02 eli alta seitsemän minuuttia. JUMANKEKKA.

Nopea kuivausteho perustuu Dysonin patentoimaan Air Multiplier -teknologiaan, jonka ansiosta moottoriin tulevan ilman määrä kertaantuu kolmella. Puhuri on siis voimakas. Laitteen lämmönsäätelyn ansiosta se ei vahingoita hiuksia tai päänahkaa. Sen huomaa: kuivaus tuntuu miellyttävältä alusta loppuun.

Dyson Supersonic on myös miellyttävä käyttää. Se on pienikokoinen ja painaa vain 618 grammaa. Pakkaan sen mieluusti mukaan matkalaukkuun tulevaisuudessa. Hotellien hiustenkuivaajat ovat olleet aina minulle yhtä venäläistä rulettia.

Supersonicin moottori sijaitsee föönin varressa eli ranne ei joudu yhtä kovalle rasitukselle kuin perinteistä kuivaajaa käytettäessä. Niissä moottori sijaitsee laitteen yläosassa. Tätä ominaisuutta ovat kampaajat ylistäneet. Kolme eri suutinta (joista yksi on diffuuseri) kiinnityvät kätevästi magneeteilla eli niitä ei tarvitse sen kummemmin mallailla tai naksauttaa paikoilleen. Varteen saa kiinni lenksun, jonka avulla sain föönin roikkumaan kylppärin seinän koukkuun. Ja jos joku muukin on joskus saanut hiuksensa imaistua föönin takaosan ritilän väliin, sitä vaaraa ei ole. Supersonic on ontto. Filtteri löytyy kahvan alaosasta.

Yhden miinuksen löydän: kylmäilmapuhalluksen nappi on hassussa paikassa. Olen tottunut siihen, että nappi löytyy liipaisimen tavoin varren etupuolelta etusormen kohdalta. Nyt se on takana virtanapin alla. Mutta se on pieni miinus.

Sitten on vielä se hinta. Onhan 399 euroa hiustenkuivaajasta nyt ihan kreisi. Tiedetään. On helppo pitää Dysonista, kun ei ole joutunut pulittamaan omaisuutta. Mutta on se kyllä hyvä. Tavallaan melkein ärsyttää, kuinka hyvästä hiustenkuivaajasta on kyse, koska korkean hinnan vuoksi se on monien tavoittamattomissa.

Jos hiuksesi ovat hyvin paksut ja väsyt niitä kuivatessa, on Supersonicista todellista iloa. Ohuthiuksiset saattavat pitää sitä turhuutena. Toisaalta en keksi ketään, joka ei haluaisi säästää aikaa ja hartioitaan.

 

Dyson Supersonic on myynnissä ainakin Stockmannilla.

*Tuote saatu